Epävarmuuden ja nopean muutoksen täyttämässä maailmassa, erityisesti teknologian, ilmaston ja sosiaalisen käyttäytymisen osalta, tulevan kuvittelemisesta on tullut lähes väistämätöntä toimintaa. Tässä mielessä taide – erityisesti audiovisuaalinen taide – nousee esiin voimakkaana tapana auttaa meitä pohtimaan. Juuri tässä yhteydessä post-apokalyptinen sarja “See”Apple TV:n tuottama, erottuu joukosta aivan vaikuttavalla tavalla.

Alusta asti on selvää, että tämä sarja ei ole tarkoitus olla vain yksi ohimenevä viihdeteos. Päinvastoin, se esittäytyy provosoivana, ajatuksia herättävänä ja tunteisiin vetoavana teoksena. Itse asiassa se ei ainoastaan kiinnitä huomiota, vaan muuttaa täysin tapamme nähdä tulevaisuus – tai paradoksaalisesti, miten voisimme selviytyä näkemättä sitä.
Sokea tulevaisuus, mutta täynnä paljastuksia
Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää ”See”-teoksen keskeinen lähtökohta. Tarina sijoittuu dystopiseen tulevaisuuteen sen jälkeen, kun tuhoisa virus on tuhonnut suuren osan maailman väestöstä. Suorana seurauksena harvat eloonjääneet menettivät näkökykynsä. Myöhemmin, sukupolvien pimeydessä elämisen jälkeen, sokeudesta tuli normaali, lähes hengellinen tila. Yhteiskunta rakentaa sitten itsensä uudelleen uusien sääntöjen, uskomusten ja elämäntapojen pohjalta.
Tällä tavoin sarja vie meidät täysin omaperäiseen todellisuuteen. Kaupungit, työkalut, sotataktiikat ja jopa uskonnolliset seremoniat muovautuvat tämän vision puutteen myötä. Lisäksi tuotanto syventyy uuden kehonkielen luomiseen, uusiin kommunikointi- ja selviytymistapoihin. Sarja tekee vaikutuksen juuri siksi, että se muuttaa monien rajoituksena pitämän rikkauden ja kiehtovuuden ihmisyyden kokonaisuudeksi.
Jason Momoa: Paljon enemmän kuin soturi
Karismaattisen Jason Momoan esittämä Baba Voss on tarinan päähenkilö. Vaikka hän ensi silmäyksellä vaikuttaa vain heimosoturilta muiden joukossa, huomaamme pian, että hänen raa'an voimansa takana on paljon enemmän. Jaksojen edetessä näemme tragedian leimaaman miehen, jota ohjaavat syvät arvot ja ehdoton rakkaus perhettään kohtaan.
Itse asiassa juuri Baba Vossin hahmon kautta sarja tutkii useita moraalisia pulmia. Hän suojelee kynsin hampain kahta adoptiolasta, jotka syntyivät vaarallisena pidetyn lahjan kanssa: näön. Tämä luonnollisesti tekee perheestä vainon kohteen, vaarantaen paitsi heidän turvallisuutensa myös koko yhteiskuntajärjestelmän tasapainon.
Siksi Momoan esitys menee paljon fyysisen toiminnan tuolle puolen. Hän välittää hiljaa monimutkaisia tunteita, kuten pelkoa, rohkeutta, uskollisuutta ja uhrautumista. Näin katsoja uppoutuu miehen matkaan, joka, vaikka ei näkisikään, näkee paljon enemmän kuin vallanpitäjät.
Sokeus yhteiskunnan peilinä
Sen sijaan, että sokeutta pidettäisiin vain esteenä, "Katso"-sarja muuttaa tämän tilan juonen keskeiseksi elementiksi, täynnä filosofisia merkityksiä. Koko tarinan ajan ymmärrämme, että todellinen sokeus ei ole vain fyysisessä näössä, vaan tietämättömyydessä, ennakkoluuloissa ja tiedon kieltämisessä.
Muuten, käsikirjoitus vahvistaa tätä allegoriaa taitavasti. Niitä, jotka näkevät, vainotaan, pidetään noitina tai kerettiläisinä. Tiedosta on tullut riski ja uteliaisuudesta synti. Siksi meidän on pohdittava: missä määrin yhteiskunta voi jättää huomiotta tai pelätä sitä, mitä se ei ymmärrä?
Lisäksi sarja pakottaa meidät vetämään rinnastuksia nykymaailmaan. Elämme visuaalisen yltäkylläisyyden, manipuloitujen kuvien ja pinnallisen tiedon aikakaudella. Asettamalla meidät kuitenkin todellisuuteen, jossa näkökykyä ei ole, ”näkeminen” pakottaa meidät käyttämään muita aisteja – sekä fyysisiä että emotionaalisia.

Maisemat, äänet ja aistillinen immersio
Myös Apple TV:n tuotanto ansaitsee suosionosoitukset teknisen laatunsa ansiosta. Ensinnäkin lavastus on henkeäsalpaava. Vaikka se käsittelee sokeiden ihmisten maailmaa, sarja esittelee meille mahtipontisia maisemia tiheistä metsistä vaikuttaviin vuoriin. Maisemien ja hahmojen olosuhteiden välinen kontrasti on tarkoituksellista – ja erittäin tehokasta.
Lisäksi äänisuunnittelu on itsessään spektaakkeli. Koska kuulo korvaa näköaistin, ääni saa ennennäkemättömän merkityksen. Jokainen ääni on täynnä merkitystä. Katsoja puolestaan alkaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, jotka aiemmin jäivät huomaamatta: katkeava oksa, nopea hengitys, askelten ääni mudassa. Kaikki tämä luo harvinaisen ja kiehtovan immersiivisyyden.
Lisäksi hahmojen käyttämät puvut ja esineet on suunniteltu heijastamaan maailmaa, jossa tunto ja kuulo ovat välttämättömiä. Jokainen yksityiskohta vahvistaa tämän kuvitteellisen universumin uskottavuutta – ja juuri se pitää meidät täysin otteessaan.
Osallisuus ja edustus: Uusi polku alalla
Toinen korostettava näkökohta on tuotannon sitoutuminen osallisuuteen. Toisin kuin muut teokset, jotka kuvaavat vammaisuuksia ilman aitoutta, ”See” meni pidemmälle. Sarjaan otettiin tietoisesti mukaan sokeita tai näkövammaisia näyttelijöitä olennaisissa rooleissa. Tämä päätös ei ainoastaan lisää kerronnan totuudenmukaisuutta, vaan myös edistää laajempaa keskustelua saavutettavuudesta ja monimuotoisuudesta.
Tästä näkökulmasta ”See” rikkoo paradigmoja ja asettaa uuden standardin. Sen sijaan, että näkövammaista pidettäisiin sivuhahmona, se on kaiken keskipiste – ja sitä kohdellaan kunnioittavasti, syvällisesti ja päähenkilönä. Toisin sanoen, sarja osoittaa, että edustus ei ole vain trendi: se on ennen kaikkea välttämättömyys.
Uskonto, valta ja tiedon pelko
”See”-sarjan poliittisia ja uskonnollisia viitteitä ei voida sivuuttaa. Fyysisten konfliktien lisäksi hahmojen välillä on jatkuva ideologinen yhteenotto. Sarjan hallitseva uskonto saarnaa, että näkeminen on kirous ja että antiikin maailman tieto on tuhottava. Siksi tiedon etsintä muuttuu kapinaksi.
Tällä tavoin sarja herättää äärimmäisen ajankohtaisia kysymyksiä: mitä tapahtuu, kun johtajat käyttävät uskoa manipulointiin? Kuinka pitkälle erilaisuuden pelko voi viedä meidät? Mikä on tiedon todellinen voima?

Tällaiset pohdinnat tekevät teoksesta entistä intensiivisemmän. Vaikka se sijoittuu hypoteettiseen tulevaisuuteen, ”See” kytkeytyy nykyhetkeen häiritsevällä tavalla. Näin ollen se ylittää tieteiskirjallisuuden genren ja lähestyy yhteiskuntakritiikkiä, johon harvat sarjat pystyvät yhtä taitavasti.
Kokemus, joka jatkuu lopputekstien jälkeen
Viime kädessä ”See” on enemmän kuin selviytymistarina. Se on aistillinen, filosofinen ja emotionaalinen kokemus. Sen jaksot eivät ainoastaan viihdytä – ne provosoivat meitä. Sarja vie meidät ulos mukavuusalueeltamme, pakottaa meidät katsomaan sisäänpäin ja ennen kaikkea kutsuu meidät kuvittelemaan tulevaisuuden, jossa näkeminen ei ole tärkeintä.
Juonen edetessä alamme ymmärtää, että tärkeimmät arvot – rakkaus, empatia, rohkeus ja viisaus – eivät riipu fyysisistä aisteista, vaan pikemminkin siitä, mitä kannamme sisällämme. Ja tämä epäilemättä muuttaa kaiken.
Jos siis etsit tuotantoa, joka ylittää post-apokalyptisen kliseen rajat, jos haluat liikuttua ja samalla pohtia, älä epäile: ”Näe” on sarja joka muuttaa tulevaisuudenkuvasi – ikuisesti.

Eikö sinulla ole tätä suoratoistopalvelua? Klikkaa alla olevaa painiketta ja ota selvää, kuinka voit katsoa suosikkielokuviasi ja -sarjojasi ilmaiseksi!
